
Pressopannun käyttö on suodatinmenetelmistä kaikkein paras, yksinkertaisin ja mahdollistaa minkä paahtoasteisen ja lähes minkä jauhatusasteisen kahvin käytön. Käytettävän veden lämpötilaan sekä uutosaikaan voidaan vaikuttaa rajattomasti.
Mitataan haluttu kahvimäärä pannuun ja kaadetaan halutun lämpöistä vettä haluttu määrä kahvin päälle. Sekoitetaan. Annetaan uutoksen valmistua ja suodatetaan painamalla mäntä rauhallisesti alas. Mikäli männän siivilä tukkeutuu, nostetaan hieman ylös ja jatketaan rauhallista painamista kunnes mäntä kohtaa kahvin tai se on saavuttanut pohjan. Kahviuutos sekoittuu männän painuessa pohjalle.
Annetaan makujen kypsyä n. 2 minuuttia, jonka jälkeen juoma on valmis nautittavaksi.

Tämä kahvinvalmistustapa on erittäin vanha ja se on levinnyt Välimeren rannikkoja pitkin. Arabivalloittajien ja silkkitien mukana kahvi on kulkeutunut myös Gruusiaan ja Azerbaidzhaniin vaikka nämä maat nykyään tunnetaankin lähinnä tee-maina.
Arabialainen ja Turkkilainen kahvi valmistetaan lähes espressopaahteisesta kahvista, joka on jauhettu tomumaisen hienoksi.
Kahvi, sokeri ja kylmä vesi annostellaan kartiomaiseen pieneen 1 – 4 kuppia vetävään pannuun (ibrik), joka työnnetään kuumaan hiekkaan. Tämä hiekkalaatikko lämmitetään joko hiilillä tai kaasuliekillä, jonka vuoksi kahvi kiehahtaa välittömästi ja on valmis kaadettavaksi kuppeihin.
Kahvi voidaan valmistaa myös espressokeittimen höyrystimellä. Tällöin kuppien annetaan seistä hetki ennen nauttimista, jotta kahvipurut laskeutuisivat kupin pohjalle.
Kreikkalainen kahvi valmistetaan samoin kuin yllä, mutta kahvin paahtoaste on matalampi.
Juoman loputtua kahvinpuruja voidaan käyttää ennustamiseen kuten teenlehtiä.

Tyhjiökeittimiä on ollut useita erilaisia.
Lasipannukeitin oli hitti 60 – 70 luvulla, mikä ei ole ihme, sillä pannu on erittäin tyylikäs. Pannu on kaksiosainen; pohjaosan lasipannuun annostellaan vesi, päälle asetetaan lasisuppilo, jonka pohjassa on suodatinlevyt. Näiden levyjen päälle annostellaan kahvi. Pannu asetetaan liedelle, ja kun vesi kiehuu, nousee se yläosan suppiloon. Kun pannu poistetaan liedeltä, imee alipaine jäähtyessään kahviuutoksen takaisin alapannuun.
Pannu toimi
60-70 luvuilla loistavasti, mutta ongelmia aiheutui, mikäli pannu jäi tyhjänä
kuumalle liedelle, sillä tällöin se useimmiten räjähti. Tyhjiöpannuja
käytettiin myös hienoissa ravintoloissa, jolloin kahvi valmistettiin
asiakkaiden edessä pöydissä. Käytännöstä luovuttiin juuri räjähtelyvaaran
vuoksi.

Perkolaattoripannun toimintaperiaate on lähes sama kuin lasipannukeittimen, mutta prosessi on jatkuva.
Pannun pohjalle ulottuvan vesiputken pää on laajennettu lähes pohjan peittäväksi, jolloin kiehuminen tapahtuu pannun pohjan ja levennyksen välissä. Kiehuva vesi nousee putkea pitkin ylös ja roiskahtaa kahvijauheen päälle. Reaktio jatkuu niin kauan kunnes sopivaksi katsottu kahvinvahvuus on saavutettu.
Nykyaikaiset perkolaattoripannut ovat ajastettuja ja niiden veden virtaama on kehittyneenpää. Myös pannujen tarkkaan mietitty muoto takaa maukkaamman lopputuloksen.
Vaikka vesi on hyvä lämmön johdin, kerrostuu se eri lämpötilakerrostumiin. Valtamerissä näitä kutsutaan harppauskerroksiksi. Nykyaikaiset perkolaattorikeittimet ovat kapeita ja korkeita, jolloin kuuma kahviuutos jää ”kellumaan” kylmän veden päälle ja varsinainen uutettu kahvijuoma ei joudu uudelleen keitettäväksi yhtä voimakkaasti kuin vanhanmallisissa pannuissa.
Veden lähtölämpö 13°C, vettä 1.3L
1 minuutin kohdalla tapahtuvat ensimmäiset pulpahdukset – veden lämpötila 16°C
5 minuuttia - vesi 38°C
8 minuuttia - vesi 55°C
10 minuuttia - vesi 69°C
15 minuutin jälkeen prosessi päättyy ja kahvijuoma on valmis 92°C.
Tyypiltään
kahvi vastaa pannukahvia, joten kahvina tulisi käyttää pannukarkeuteen
jauhettua suhteellisen vaaleapaahteista kahvia (ks. uutosaika).

Rakenteeltaan jokaisen valmistajan keittimissä on yhtäläisyyksiä, mutta erot laitteiden välillä syntyvät lähinnä putkistosta ja vastuksen tehosta, eli uutosajasta ja uutoslämpötilasta. Kaikille laitteille yhteistä on se, että kahvikakun kastelemiseen käytettävät ensimmäiset 2-4 cl vettä on kylmää.
Suuritehoinen laite valmistaa kahvin nopeasti ja oletettavasti riittävän korkeassa lämpötilassa eli n. 92 - 96°C. Matalampi lämpötila ei irrota makua riittävästi ja liian korkea taas polttaa kahvin tehden siitä kitkerän makuista.
Kahvijuoman laatuun vaikuttaa myös uutosaika, jonka tulisi olla n. 8 -10 minuuttia. Mikäli aika ylittyy, kompensoi se matalaa lämpötilaa, mutta uuttaa myös ei-haluttuja makuja.
Jokainen laite on siis yksilö, jonka ominaisuudet toimivat yhteen kahviin mutta eivät välttämättä toiseen. Vain kokeilemalla löytää oikean kombinaation jauhatuksessa ja paahtoasteessa.
Kalkinpoisto 2 – 3 kertaa vuodessa pidentää laitteen käyttöikää oleellisesti.
Etikkaa käytettäessä suhde on:50% etikka ja 50% vettä. Seos laitetaan vesisäiliöön ja laite käynnistetään. Kun puolet nesteestä on tullut läpi, laite sammutetaan ja annetaan seistä 5 – 10 minuuttia, ennen kuin lasketaan loput läpi. Laite huuhdellaan keittämällä 2 pannullista vettä.
Kalkki voidaan poistaa myös sitruunahapolla tai kalkinpoistoaineella. Tällöin pulveri liuotetaan veteen huolella ennen kalkinpoistoa, jonka jälkeen toimitaan kuten etikan kanssa.
Mikäli laite
jätetään esim. mökille talveksi kannattaa laite kääntää ylösalaisin, sillä jäätyminen
rikkoo putkistot.

Italialainen Alfonso Bialetti keksi Moka Expressin vuonna 1933 ja se on edelleen erittäin käyttökelpoinen kahvinvalmistuksessa.
Pannussa on kolme osaa; vesipannu, suodatin ja kahvijuomapannu.
Vesipannuun annostellaan haluttu määrä vettä, laitetaan suodatinosa paikoilleen ja annostellaan kahvi. Päälle kierretään tiiviisti kahvijuomapannu. Pannu kokonaisuudessaan laitetaan keittolevylle, ja kun vesi alkaa kiehua, painuu se kevyesti ylipaineisena ja erittäin kuumana kahvin lävitse ja päätyy kahvijuomapannuun.
Laite vaatii
espressopaahtoisen, hienoksi jauhetun kahvin, joka kestää korkeita lämpötiloja.
Yleisin käyttövirhe on pitää pannu liian kuumalla levyllä, jolloin vesi
kiehahtaa liian nopeasti ja uutos on myös liian nopea. Veden ollessa lähes
loppu, saattaa veden lämpötila nousta yli 100 asteen tehden kahvista
kammottavan kitkerää.
Höyrystävä keitin muistuttaa ulkonäöltään espressokeitintä ja toimii kuten mutterikeitin. Erona on kuitenkin se, että laitteessa on oma vastus, joka estää ylikuumenemisen. Kahviannos pakataan suodatinkahvaan kuten espressokeittimessä ja kahviveden alkaessa kiehua pannuun muodostuu painetta, joka työntää kuumentuneen veden kohti suodatinryhmää. Vesi kohtaa kahvin, paine kasvaa ja valuma alkaa. Kahvijuoma on parhaimmillaan erinomaisen makuista, mutta se ei kuitenkaan ole espressoa.