Kahvinvalmistusmenetelmiä

Alla listataan muutamia erilaisia kahvinvalmistuslaitteita ja -metodeita. Espresson valmistamisesta löydät tietoa "Erikoiskahvit"-osiosta.

Presso / French press

Pressopannun käyttö on suodatinmenetelmistä kaikkein paras, yksinkertaisin ja mahdollistaa minkä paahtoasteisen ja lähes minkä jauhatusasteisen kahvin käytön tahansa. Käytettävän veden lämpötilaan sekä uutosaikaan voidaan vaikuttaa rajattomasti.

Kahvin valmistus

Mitataan haluttu kahvimäärä pannuun, ja kaadetaan halutun lämpöistä vettä haluttu määrä kahvin päälle. Sekoitetaan. Annetaan uutoksen valmistua n. 2 minuuttia, ja suodatetaan painamalla mäntä rauhallisesti alas. Mikäli männän siivilä tukkeutuu, nostetaan hieman ylös ja jatketaan rauhallista painamista kunnes mäntä kohtaa kahvin tai se on saavuttanut pohjan. Kahviuutos sekoittuu männän painuessa pohjalle.

Arabialainen/turkkilainen/kreikkalainen kahvi

Tämä kahvinvalmistustapa on erittäin vanha, ja se on levinnyt Välimeren rannikkoja pitkin. Arabivalloittajien ja silkkitien mukana kahvi on kulkeutunut myös Gruusiaan ja Azerbaidzhaniin, vaikka nämä maat nykyään tunnetaankin lähinnä tee-maina.

Kahvin valmistus

Arabialainen ja Turkkilainen kahvi valmistetaan lähes espressopaahteisesta kahvista, joka on jauhettu tomumaisen hienoksi. Kahvi, sokeri ja kylmä vesi annostellaan kartiomaiseen pieneen 1 – 4 kupin pannuun (ibrik), joka työnnetään kuumaan hiekkaan. Tämä hiekkalaatikko lämmitetään joko hiilillä tai kaasuliekillä, jonka vuoksi kahvi kiehahtaa välittömästi ja on valmis kaadettavaksi kuppeihin. Nykyään käytetään myös tavallista sähkö- ja kaasuliettä.

Tyhjiökeitin/Vacuum brewer

Tyhjiökeittimiä on ollut useita erilaisia. Lasipannukeitin oli hitti 60 – 70 luvulla, mikä ei ole ihme, sillä pannu on erittäin tyylikäs. Pannu on kaksiosainen; pohjaosan lasipannuun annostellaan vesi, ja päälle asetetaan lasisuppilo, jonka pohjassa on suodatinlevyt. Näiden levyjen päälle annostellaan kahvi. Pannu asetetaan liedelle, ja kun vesi kiehuu, se nousee yläosan suppiloon. Kun pannu poistetaan liedeltä, alipaine imee jäähtyessään kahviuutoksen takaisin alapannuun. Myös kaasuliekillä toimivat tyhjiökeittimet ovat yleisiä. Pannu toimi 60-70 luvuilla loistavasti, mutta ongelmia aiheutui, mikäli pannu jäi tyhjänä kuumalle liedelle, sillä tällöin se useimmiten räjähti. Tyhjiöpannuja käytettiin myös hienoissa ravintoloissa, jolloin kahvi valmistettiin asiakkaiden edessä pöydissä. Käytännöstä luovuttiin juuri räjähtelyvaaran vuoksi.

Perkolaattori

Perkolaattoripannun toimintaperiaate on lähes sama kuin lasipannukeittimen, mutta prosessi on jatkuva. Pannun pohjalle ulottuvan vesiputken pää on laajennettu lähes pohjan peittäväksi, jolloin kiehuminen tapahtuu pannun pohjan ja levennyksen välissä. Kiehuva vesi nousee putkea pitkin ylös, ja roiskahtaa kahvijauheen päälle. Reaktio jatkuu, kunnes sopivaksi katsottu kahvinvahvuus on saavutettu. Nykyaikaiset perkolaattoripannut ovat ajastettuja, ja niiden veden virtaama on kehittyneenpää. Myös pannujen tarkkaan mietitty muoto takaa maukkaamman lopputuloksen. Vaikka vesi on hyvä lämmön johdin, se kerrostuu eri lämpötilakerrostumiin. Nykyaikaiset perkolaattorikeittimet ovat kapeita ja korkeita, jolloin kuuma kahviuutos jää ”kellumaan” kylmän veden päälle ja varsinainen uutettu kahvijuoma ei joudu uudelleen keitettäväksi yhtä voimakkaasti kuin vanhanmallisissa pannuissa.

Suodatinkahvilaite

Rakenteeltaan jokaisen valmistajan keittimissä on yhtäläisyyksiä, mutta erot laitteiden välillä syntyvät lähinnä putkistosta ja vastuksen tehosta eli uutosajasta ja uutoslämpötilasta. Kaikille laitteille yhteistä on se, että kahvijauheen kastelemiseen käytettävät ensimmäiset 2-4 cl vettä on kylmää.

Laitteiden tärkeät osat

Putkiston pituus ja tilavuus vaikuttavat virtausnopeuksiin ja uutoslämpötiloihin.
Aromikytkin yleensä hidastaa prosessia, jolloin myös kahvivesi jäähtyy.
Suihkun muoto vaikuttaa uutokseen: eli antaako laite tasaisen vesisuihkun ympäri kahvijauhetta, vai valuuko vesi ainoastaan keskelle kahvikakkua.
Lämpölevyn lämpötila vaikuttaa oleellisesti kahvin laatuun. Lähes kaikkien suodatuslaitteiden vesivastus toimii myös lämpölevynä, joka on yleensä turhan kuuma pilaten kahvin nopeasti. Parhaimmissa malleissa on erillinen termostaattiohjattu lämpölevy. Parhaiten kahvi säilyy, kun se suodatetaan suoraan termoskannuun.

Mutteripannu / Mokkapannu

Italialainen Alfonso Bialetti keksi Moka Expressin vuonna 1933 ja se on edelleen erittäin käyttökelpoinen kahvinvalmistuksessa. Pannussa on kolme osaa; vesipannu, suodatin ja kahvijuomapannu. Vesipannuun annostellaan haluttu määrä vettä, laitetaan suodatinosa paikoilleen ja annostellaan kahvi. Päälle kierretään tiiviisti kahvijuomapannu. Pannu kokonaisuudessaan laitetaan keittolevylle, ja kun vesi alkaa kiehua, se painuu kevyesti ylipaineisena ja erittäin kuumana kahvin lävitse ja päätyy kahvijuomapannuun. Laite vaatii espressopaahtoisen, hienoksi jauhetun kahvin, joka kestää korkeita lämpötiloja. Yleisin käyttövirhe on pitää pannu liian kuumalla levyllä, jolloin vesi kiehahtaa liian nopeasti, ja uutos on liian nopea. Veden ollessa lähes loppu saattaa veden lämpötila nousta yli 100 asteen tehden kahvista kammottavan kitkerää.

Höyrystävä keitin

Höyrystävä keitin muistuttaa ulkonäöltään espressokeitintä ja toimii kuten mutterikeitin. Erona on kuitenkin se, että laitteessa on oma vastus, joka estää ylikuumenemisen. Kahviannos pakataan suodatinkahvaan kuten espressokeittimessä ja kahviveden alkaessa kiehua pannuun muodostuu painetta, joka työntää kuumentuneen veden kohti suodatinryhmää. Vesi kohtaa kahvin, paine kasvaa ja valuma alkaa. Kahvijuoma on parhaimmillaan erinomaisen makuista, mutta se ei kuitenkaan ole espressoa.

Laitteiden ja tarvikkeiden puhtaanapito

Kaikki irtoavat osat pestään päivittäin miedolla pesuaineella tai kahvirasvan poistamiseen tarkoitetulla erikoispesuaineella ja huuhdellaan hyvin.
Laitteen vesisäiliö täytetään erillisellä puhtaalla kannulla, ei kahvinkeittimen likaisella tai jotenkuten huuhdellulla lasikannulla.
Kalkinpoisto tehdään vedenkovuudesta riippuen noin kerran vuodessa.